Miguel Lampertin matka: resilienssiä, toipumista ja elämää kentän ulkopuolella
Kanava Mejora Tu Padel istuu alas Miguel Lampertin kanssa avoimeen keskusteluun, joka menee paljon pidemmälle kuin hänen saavutuksensa padelkentällä. Lamperti kertoo elämäntapahtumista, kuten Brasiliassa sattuneesta vakavasta auto-onnettomuudesta, henkilökohtaisista haasteista sekä arvoista, jotka ovat muokanneet hänen uraansa. Hänen tarinansa on selviytymistä, huumoria ja syvää rakkautta sekä lajiin että ihmisiin hänen ympärillään.
Selviytyminen tuhoisasta onnettomuudesta ja sen pysyvät vaikutukset
Yksi haastattelun vaikuttavimmista hetkistä on Lampertin muisto vakavasta auto-onnettomuudesta, joka tapahtui Brasiliassa lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Hän kuvailee, kuinka hän osti ensimmäisillä padelista ansaituilla rahoillaan auton, joka tuhoutui vain muutamaa päivää myöhemmin kolarissa. Lamperti kertoo, ettei muista itse onnettomuudesta mitään – hän heräsi vasta puolitoista päivää myöhemmin, vahvasti sidottuna ja useiden vammojen kanssa.
Hän sai kuusi kylkiluumurtumaa ja menetti huomattavasti keuhkokapasiteettiaan. Vakavuudesta huolimatta Lampertin toipuminen oli määrätietoista ja mukana oli myös ripaus huumoria, kun hän muistelee joukkuekavereiden vitsailevan hänen hengitysvaikeuksistaan. Ajan myötä hän sai voimansa takaisin, vaikka kantaa yhä fyysistä muistutusta – kylkiluuta, joka ei koskaan täysin parantunut.
Mielenterveyden huomioiminen ja tuen merkitys
Lamperti kertoo uransa käännekohdasta, jolloin vaikean kauden jälkeen nuoren parin kanssa hän päätti hakea apua psykologilta. Kokemus oli hänen mukaansa mullistava. Hän korostaa, että psykologilla käynti ei ole vain kriisitilanteisiin, vaan siitä voi olla hyötyä kenelle tahansa, joka kaipaa ulkopuolista näkökulmaa ja aitoa tukea. Lamperti rohkaisee muita urheilijoita ottamaan mielenterveyden huomioon osana henkilökohtaista ja ammatillista kasvua.
Suuruuden määritelmä: näkemyksiä huippupelaajista ja valmentajista
Haastattelija pyytää Lampertia kuvailemaan lajin johtavia nimiä. Hänen vastauksensa ovat sekä oivaltavia että henkilökohtaisia:
- Arturo Coello: Kone, joka on äärimmäisen keskittynyt tavoitteisiinsa ja jolla on uskomaton menestyksen nälkä.
- Juan Lebrón: Uniikki, erilainen ja arvaamaton – Lamperti kutsuu häntä ”kauniiksi hulluksi”, jonka energia ja rytminvaihdokset tekevät hänestä erottuvan.
- Juan Martín Díaz: Lampertin idoli, nero, joka muutti peliä ja asetti uuden standardin padelin historiassa.
- Fernando Belasteguín: Täydellinen esimerkki siitä, miten padelia pelataan – hän opettaa kaiken, mitä kentällä kannattaa tehdä oikein.
- Agustín Tapia: Pelaaja, jolla on vertaansa vailla oleva lahjakkuus, tekee asioita, joihin kukaan muu ei pysty ja tuo peliin uuden ulottuvuuden.
Valmennuksessa Lamperti jakaa roolin kahteen tärkeään osa-alueeseen: viikkoharjoitteluun ja otteluiden hallintaan penkiltä. Hän nostaa esiin Gustavo Praton parhaana viikkovalmentajanaan ja Carlitos Pozzonin vertaansa vailla olevana otteluvalmentajana. Lamperti näkee myös suurta potentiaalia vastikään uransa lopettaneissa pelaajissa valmentajina, jos he pystyvät tekemään henkisen siirtymän pelaajasta mentoriksi.
Henkilökohtaiset rituaalit, tatuoinnit ja kohtalon merkitys
Kentän ulkopuolella Lamperti paljastaa henkilökohtaisia symboleja, jotka pitävät hänet maanläheisenä. Hän kertoo tatuoinneistaan, joista monet ovat kunnianosoituksia perheelle – mukaan lukien äidilleen omistettu tatuointi, jonka hän otti äitinsä kuoleman jälkeen. Hän kantaa myös kaulaketjua, jossa on riipus, jolla on syvä tunnearvo – lahja hänen siskoltaan ja ex-vaimoltaan, molemmat liittyvät äidin muistoihin.
Lamperti uskoo vahvasti kohtaloon, viitaten suosikkielokuvaansa ja arabialaiseen sanaan, joka on tatuoitu hänen ihoonsa ja tarkoittaa ”kohtalo on jo kirjoitettu”. Hänelle elämän tapahtumat – sekä hyvät että huonot – tapahtuvat syystä.
Unohtumattomat ottelut ja uran kohokohdat
Uraansa pohtiessaan Lamperti nostaa esiin useita erityisen merkityksellisiä otteluita. Maailmanmestaruuden voittaminen Argentiinan maajoukkueen kanssa on ainutlaatuinen kunnia, varsinkin kun aiemmat mahdollisuudet olivat jääneet väliin loukkaantumisten tai kovan kilpailun vuoksi. Hän muistelee myös ensimmäistä Padel Pro Tour -voittoaan Mar del Platassa vuonna 2009, jonka teki erityiseksi perheen läsnäolo.
Lamperti ei kaihda puhua tappioista – mukaan lukien ikimuistoinen kausi 2016, jolloin hän voitti Juan Lebrónin useita kertoja, kunnes Lebrón lopulta käänsi tilanteen edukseen. Hän ihailee Lebrónin väsymätöntä asennetta ja nöyryyttä – voittojenkin jälkeen Lebrón palaa heti harjoittelemaan, aina nälkäisenä saavuttamaan lisää.
Elämää kentän ulkopuolella: pokeri, kokkausmokat ja perjantairituaalit
Padelin ulkopuolella Lamperti nauttii pokerista, johon häntä vetää rakkaus numeroihin ja pelin tarjoama yksinäisyys. Hän opiskeli peliä vakavasti, mutta kiinnostus hiipui, kun hän alkoi menestyä – hän nauttii enemmän uusien pelimuotojen opettelusta.
Keittiössä Lamperti myöntää olevansa täysin hukassa, turvautuen perheeseen ja ystäviin ruokailussa ja muistellen huvittavia epäonnistumisiaan Espanjan alkuvuosilta. Hän vitsailee olevansa täydellinen vuokralainen – ei koskaan käytä keittiötä eikä aiheuta ongelmia.
Hänen kuuluisat ”Viernes de Lamperti” (Lampertin perjantait) ovat yksinkertaisia: treenien jälkeen suihku, käynti kasinolla, illallinen ystävien kanssa ja ennen kaikkea läheisten seura. Lampertille padel on elämän keskiössä – hän arvioi sen vievän 90% hänen elämästään – mutta perhe, ystävät ja elämästä nauttiminen ovat yhtä tärkeitä.
Perintö, katumukset ja neuvoja seuraavalle sukupolvelle
Menneisyyttä pohtiessaan Lamperti sanoo elävänsä uransa samalla tavalla uudelleen, vaikka joidenkin mielestä hän olisi voinut yltää ykköseksi kurinalaisemmalla otteella. Hän myöntää rakastavansa elämää ja nauttivansa matkasta, koskaan tinkimättä arvoistaan tai sortumatta epäterveellisiin tapoihin. Hän on ylpeä oltuaan 15 vuotta maailman kymmenen parhaan joukossa ja näkee jokaisen tappion oppituntina paremmalta pelaajalta.
Lampertille suurin palkinto ei ole tittelit, vaan fanien ja pelikavereiden kanssa jaetut muistot ja kiintymys. Hänen tarinansa on osoitus intohimosta, sitkeydestä ja täysillä elämisen ilosta – niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
