Luis Ramirezin matka tenniksestä USA:n padelin johtoon
Jakso alkaa Luis Ramirezin tarinalla, joka toimii nykyään USPA:n miesten päävalmentajana. Hänen matkansa padelin pariin alkoi menestyksekkään tenniksen jälkeen. Alun perin Venezuelasta kotoisin oleva Ramirez muutti Yhdysvaltoihin 18-vuotiaana tennisstipendillä, pelasi New Mexico State Universityssä Division I -tasolla ja kilpaili myöhemmin ammattilaisena, saavuttaen ATP-uran parhaan rankingin 585 ja edustaen Venezuelaa Davis Cupissa. Siirryttyään valmennus- ja liiketoimintaan Miamissa padel astui hänen elämäänsä vuonna 2018—hetki, joka muutti hänen tulevaisuutensa mailapeleissä.
Ramirez kuvailee ensimmäistä kohtaamistaan padelin kanssa sekä nöyryyttäväksi että motivoivaksi. Vaikka hänellä oli vahva tennis-tausta, hän huomasi nopeasti padelin ainutlaatuiset taktiset ja tekniset vaatimukset, erityisesti seinien, lobien ja kärsivällisyyden sekä pisteiden rakentamisen merkityksen. Siirtymä on hänen mukaansa yhä käynnissä vuosienkin jälkeen, sillä tenniksen vaistot täytyy mukauttaa padelin strategisempaan, vähemmän voimapainotteiseen luonteeseen.
Tärkeimmät erot tenniksen ja padelin välillä urheilijoille
Keskustelussa korostetaan tenniksen ja padelin perustavanlaatuisia eroja, erityisesti pelaajille, jotka siirtyvät lajista toiseen. Tenniksessä voima ja tarkkuus ovat avainasemassa, ja pisteet kestävät yleensä vain muutaman sekunnin. Padelissa taas on pidempiä palloralleja—usein 15–20 sekuntia ammattilaistasolla—ja suurempi painotus taktiikkaan ja kärsivällisyyteen.
Ramirez huomauttaa, että vaikka tennis palkitsee aggressiivisen pelin ja fyysisen kestävyyden, padelissa pelaajien täytyy hallita tempoa, lukea peliä ja hyödyntää vastustajien heikkouksia älykkäällä lyöntivalinnalla. Seinät tuovat peliin monimutkaisuutta, pakottaen pelaajat ajattelemaan useita lyöntejä eteenpäin ja sopeutumaan nopeasti vastustajien taktiikoihin. Tämä muutos tekee padelista sekä haastavaa että koukuttavaa entisille tennispelaajille.
Kilpailukykyisen USA:n padeljoukkueen rakentaminen kansainväliselle tasolle
Päävalmentajana Ramirezin tavoitteena on nostaa USA:n miesten maajoukkue kilpailemaan Espanjan ja Argentiinan kaltaisten suurmaiden kanssa. Keskustelussa käydään läpi viimeaikaista karsintakampanjaa Monterreyssa, jossa sekä miesten että naisten joukkueet menestyivät hyvin—erityisesti naisten joukkue voitti Meksikon heidän kotikentällään ja varmisti paikan MM-kisoissa.
Ramirez kertoo kunnianhimoisesta tavoitteestaan tulevissa Padelin MM-kisoissa Qatarissa: sijoittua kymmenen parhaan maan joukkoon. Hän korostaa joukkueen valinnan, valmistautumisen ja ammattimaisen asenteen tärkeyttä, sillä monet pelaajat rahoittavat yhä itse harjoittelunsa ja matkansa. USA:n joukkueessa yhdistyy nuori lahjakkuus ja kokeneet johtajat, kuten:
- Beini Francesco – 18-vuotias nouseva tähti
- Matias Aurrecoechea – FIP:n top 10 -pelaaja
- Nico Arellano (“Captain America”) – Joukkueen kapteeni ja amerikkalaisen padelin esikuva
- JP Arispe – Joukkueen ainoa vasenkätinen, tuo arvokasta kokemusta
- Fernando Larrain – Entinen USA:n ykköspelaaja ja kokenut konkari
- Sebastian Castaneda – Nuori kalifornialainen, jolla on kansainvälistä kokemusta
- Raul “Rulito” Ruiz – Pan-Amerikan huippupelaaja
- Will Arellano – Omistautunut pelaaja ja osa padel-perhettä
Tämä kokoonpano kuvastaa amerikkalaisen padelin kasvavaa syvyyttä ja monimuotoisuutta, kun pelaajat tulevat eri taustoista ja alueilta.
Haasteet ja mahdollisuudet padelin kasvulle Yhdysvalloissa
Sisällöntuottaja ja Ramirez pureutuvat padelin laajenemisen rakenteellisiin esteisiin Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä padel nähdään usein korkeatasoisena, viihteeseen painottuvana lajina, joka on lähinnä varakkaiden perheiden ulottuvilla kenttäajan hinnan ja rajallisen infrastruktuurin vuoksi. Ramirez korostaa tarvetta lisätä saavutettavia kenttiä, junioriohjelmia ja kannustimia seuroille investoida nuorten kehitykseen.
Hän kannustaa seuroja luomaan mahdollisuuksia junioreille, vaikka se tarkoittaisi lyhyen aikavälin tulonmenetyksiä. USPA on alkanut tarjota avustuksia junioriohjelmien tukemiseen, mutta lajin kasvu riippuu lopulta infrastruktuurin laajentamisesta eliittikeskusten, kuten Miamin, ulkopuolelle. Keskustelussa vedetään yhtäläisyyksiä jalkapallon kasvuun Yhdysvalloissa ja todetaan, että padelin täytyy tavoittaa valtaväestö ja integroitua olemassa oleviin urheilutiloihin menestyäkseen.
Padelin tulevaisuus amerikkalaisessa urheilukulttuurissa ja seuraliiketoiminnassa
Keskustelu siirtyy padelin tulevaisuuden liiketoiminnallisiin ja kulttuurisiin näkökulmiin Yhdysvalloissa. Juontajat ja Ramirez ovat yhtä mieltä siitä, että padelin menestys seuraa muiden mailapelien kehitystä, erityisesti kun country clubit ja tennisseurat lisäävät padelkenttiä tarjontaansa monipuolistaakseen palveluitaan. Yhdysvalloissa on yli 280 000 tenniskenttää, joten muuntamis- ja rakentamispotentiaali on valtava.
He korostavat myös padelin opetuksen ja brändäyksen mukauttamista amerikkalaiseen kulttuuriin, jotta laji olisi helposti lähestyttävä myös ei-espanjaa puhuville ja hyödyntäisi pickleballin nopean kasvun oppeja. Ramirezin mukaan, kun yhä useampi seura avaa ovensa ja laji tulee näkyvämmäksi—erityisesti vaikutusvaltaisten ja varakkaiden yhteisöjen keskuudessa—padelista tulee saavutettavampi ja edullisempi kaikille.
Juontajat kuitenkin huomauttavat, että seurojen menestys riippuu laadukkaasta ohjelmoinnista, valmennuksesta ja yhteisöllisyydestä. Vain ne seurat, jotka tarjoavat ylivoimaisen kokemuksen ja sopeutuvat paikallisiin tarpeisiin, menestyvät kilpailun kasvaessa.
Näkemys USA:n padelista ja tie olympialaisiin
Tulevaisuutta ajatellen Ramirez näkee padelin valtavirran amerikkalaisena lajina, jota tukee vahva seurojen, valmentajien ja junioriohjelmien ekosysteemi. Hän uskoo, että padelilla on mahdollisuus päästä olympialajiksi 2032 tai 2036, mikä toisi lisätukea ja tunnustusta lajin kasvulle.
Tällä hetkellä Ramirez on sitoutunut kehittämään lajia kaikilla tasoilla, yhdistäen urheilu- ja liiketoimintaosaamisensa uusien seurojen avaamiseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen. Hän kannustaa seuroja ja sidosryhmiä yhteistyöhön, korostaen, että lajin pitkäaikainen menestys edellyttää yhtenäisyyttä ja yhteistä visiota.
- Padel Yhdysvalloissa on yhä alkuvaiheessa, ja infrastruktuuri sekä saavutettavuus ovat suurimmat haasteet.
- Menestys edellyttää lajin mukauttamista amerikkalaiseen kulttuuriin ja oppien ottamista muiden mailapelien kasvusta.
- USA:n maajoukkue etenee vahvasti, yhdistäen kotimaisia ja kansainvälisiä kykyjä.
- Jatkuvat investoinnit juniorikehitykseen ja seuratoimintaan ovat välttämättömiä kestävälle kasvulle.
Ramirezin kaltaisten johtajien ansiosta USA:n padelilla on edessään jännittävä tulevaisuus sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
